Taivas on harmaa. Joukko rippikoululaisia saapuu Pallastunturin juurelle. He ovat varustautuneet vaelluskengin ja juomapulloin, ja ovat valmiina valloittamaan tunturin huiput. Opas kertaa reitin ja jo aikaisemmin läpikäydyt ohjeet. Määränpäänä on Taivaskero, Pallastunturin korkein huippu, samainen huippu jolla Helsingin olympiatuli sytytettiin yli 60 vuotta aikaisemmin.
Matkan edetessä taivas alkaa osoittaa selkenemisen merkkejä. Välillä joukko pysähtyy kuuntelemaan Lassen tietoiskuja paikan historiasta, tuntureille ominaisesta kasvillisuudesta tai muuten vain maisemia katselemaan. Lähellä näkyy muun muassa Levi- ja Yllästunturit.
Joukko saapuu Taivaskeron laelle evästämään ja näkymiä ihailemaan. Ympärillä alhaalla avartuvat metsät ja sieltä täältä siintävät puuttomat tuntureiden laet saavat ihmisen tuntemaan itsensä suhteellisen pieneksi. Edeltävänä päivänä leiriläisen suusta kuultu ajatus, ” Jumala on ollu kyllä suuri taiteilija, kun se on luonu tämän maan, mutta me ihmiset ollaa iha paskoja ku me vaa tuhotaa sitä.”, saa hyvinkin konkreettisen merkityksen tuon maiseman keskellä.
Matka takaisin tunturin juurta kohti jatkuu laskettelurinnettä pitkin. Tunturin juurella joukko jatkaa lähistöllä olevalle kodalle makkaranpaistoon, jonka vieressä virtaa raikas tunturipuro. Rankan vaelluksen päätteeksi itse kukin osaa arvostaa jääkylmää juomakelpoista vettä. Taivas on selkeä ja aurinko paistaa.
Leirin monipuoliseen ohjelmaan vaelluksen lisäksi on kuulunut vierailu husky tarhaan yltiö söpöjä koiria ja niiden pentuja katsomaan sekä silittelemään, ja tietenkin perinteiset oppitunnit ja iltaohjelmat. Igor on jälleen suututtanut pomon, ja saanut siitä hyvästä, tietenkin Sergein toimittamana, esimerkiksi jauhot suuhunsa ja oppia kaapin paikan.
Leirin ilmapiiri on lämmin ja rento, eikä kenenkään ole tarvinnut pelätä omana itsenään olemista. Jokainen on saanut liittää äänensä ylistykseen kitaran ja basson säestyksellä ilman pelkoa kavereiden arvostelusta. Medishetket ja isosten pitämät iltahartaudet ovat tarjonneet mahdollisuuden rauhoittumiseen ja hiljentymiseen Jumalan edessä.

2.-3.6.
Lähdimme matkaan sunnuntaiaamuna n. 7.15 väsyneinä, mutta innokkaina. Matka oli pitkä. Pysähdyimme kolme kertaa. Saavuimme perille 19.45, jonka jälkeen meidät jaettiin mökkeihin. Pojat menivät yhteen mökkiin ja tytöt jaettiin kolmeen eri mökkiin. Iltapalaa söimme puoli yhdeksän aikaan ja se maistui hyvältä pitkän bussimatkan jälkeen. Pääsimme vetämään henkeä puoleksi tunniksi ja laittamaan pedit valmiiksi. Yhdeltätoista alkoi hiljaisuus ja kaikki pääsimme vihdoin nukkumaan.

Aamulla klo 8 herätyksen jälkeen laahustimme syömään täyttävän aamiaisen. Leenan pitämän aamuhartsin jälkeen rippikoululaiset lähtivät oppitunnille. Ensimmäisen oppitunnin aiheena oli Jumala. Päivällä olimme joenrannalla viettämässä medistä jonka jälkeen isoset vetivät leiriolympialaiset.

vuorokauden tapahtumat kirjasi ryhmä nro viisi

We made a tour to look at a "scratched" tree. But it was NOT made by a bear, it was a wood-pecker that had massacred the soft tree.

Today Kaisu, Axel and Lars made another tour in Esterel. The mountains are full of flowers, and the red rock is warm. The view of the Cannes Bay is magnificent from the top.